Church Street, Toronto

Vuosi sitten  Helsingin  matkamessuilla   paikallisella  Kanadan suurlähetystöllä  oli  oma  osasto.  Pari ammatikseen  tämän maan  suomalaisen  imagon parissa  toimivaa  public diplomacy- virkamiestä oli  vastaamassa  yleisön kysymyksiin.  Kysyin heiltä, mitä suomalaiset tietävät  Kanadasta.  -  Jääkiekon ohella  Kanadan kuvaan kuului messuyleisön puheissa  luonto  ja  sen  lisäksi ”jotain  vaahteranlehdestä”,  oli  vastaus.   Tuohon olisi ehkä lisättävä vielä  yleinen käsitys  Kanadasta   ”eurooppalaisena  maana  Pohjois-Amerikassa”.  Käsitys rajanvedosta etelän suuntaan ehkä voimistuikin Bushin  hallinnon  alkuvuosina. Kanada  ei lähtenyt Irakiin ja  maassa  on rajantakaista parempi  sosiaaliturva.

Mutta kuva  mukavasta ja  eurooppalaisarvoisesta  Kanadasta  on   oikeastaan väärä.  Pohjois-Amerikkalainen  arvosota   konservatiivien  ja  liberaalien välillä  on   Kanadassa  voimistinut.   Ottawassa  on vallassa   konservatiivien  vähemmistöhallitus.  Pääministeri Stephen Harperilla   ei ole  parlamenttienemmistöä  ja hän on  joutunut  ottamaan huomioon  oppositiopuolueiden vaatimukset.  (Äskettäin  konservatiivit turvautuivat  demarien (NDP) tukeen . Vastapalveluksena  hallitus pidensi  irtisanottujen pitkäaikaistyöntekijöiden työttömyysturvaa. )  Mutta  missä mahdollista, hallitus on  toteuttanut  konservatiivien linjaa.    Kun vuosikymmenen alussa  silloinen liberaalihallitus ei  halunnut lähettää  kanadalaisia Irakiin,  konservatiivit olisivat sen  ainakin opposition penkiltä puhuttuna  tehneet.   Parlamentin  nimityspohjaista  ylähuonetta  hallitus myös ahkerasti täyttänyt  omillaan.  On mahdollista, että Kanadaan tulee  konservatiivienemmistöinen ylähuone (Senaatti)  jo tämän vuoden aikana.  Sellainen oli viimeksi parikymmentä vuotta sitten.

Kansainvälisesti  Harperin   profiili nousi  jo  aika varhain,   ranskankielisten maiden  huippukokouksessa Bukarestissa.  Loppujulkilausuma viivästyi  Harperin  vaadittua siihen  lisää  Israelin kannan huomioon ottamista.  Koko muu  frankofooniyhteisö odotteli  Harperin  paluuta istuntosaliin.  Yhteiskuntapolitiikassa  täällä kotona  hallitus äänestytti   uudelleen  sukupuolineutraalista  avioliittolaista.  Siitä äänestyksestä  suuri osa konservatiivejä  pysyi poissa.  Avioliittolain kaatuminen olisi tullut hallitukselle  turha rasite. Olemmehan sentään Kanadassa, yhä.

Alueelliset  asenne-erot ovat  suuria.  Ranskankielinen Quebec on  monessa mielessä eurooppalainen.  Kova kielipolitiikka  hämärtää  sen ulkoista  kuvaa.  Kanadaan muuttanut  nuori suomalaisperhe  sanoi, ettei voisi kuvitellakaan elämää Ontariossa (maan suurin provinssi), jossa  ei ole esimerkiksi yleistä ja edullista lasten päivähoitoa. Quebecissä on.   Ontarion sisällä  konservatiivit eivät ole  onnistuneet  juurikaan  esimerkiksi Toronton kaupungissa.   Pronvinssipääministerinä oli kuitenkin   vuosikymmenen  alussa  konservatiivi  Harris.  Lännempänä  Albertassa   konservatiivien kannatus on  vahvaa,  sieltä tulee myös pääministeri Harper.   Ilmastotilanne on kiristänyt provinssien suhteita,  muissa provinsseissa  ei  Albertan  päästöiltään likaisen  öljyteollisuuden  haittakuluja haluttaisi koko maan maksettavaksi.  Kööpenhaminan  ilmastokokouksessa  Kanada  veti  Washingtonin tuleviin  linjauksiin perustuvaa  odottavaa linjaa, kansainvälisen maineenmenetyksen  uhallakin.

Yleinen  kiinnostus politiikkaan on  arvokeskustelusta huolimatta  vähäistä.  Vuoden 1997 parlamenttivaaleissa äänesti  67 prosenttia äänioikeutetuista.   2000 prosentti oli alle 61,  2004 64, mutta 2008  58.  Kiinnostus äänestää on huono etenkin nuorissa ikäluokissa.

Tulevat Vancouverin  talvikisat  saivat  yllättäen myös poliittisen roolin. Kanadan parlamentti  joutui  kenraalikuvernööri Michaëlle Jeanin  päätöksellä, pääministerin ehdotuksesta,  pitkälle olympialomalle.   Parlamentin oli määrä  palata joulutauolta  25.1, mutta   nyt se pääseekin  toimiin vasta  maaliskuussa.   Pitkä tauko suojaa   hallitusta mm  ikävältä julkiselta keskustelulta  Afganistanista.  Toisaalta pääministeri  voi paistatella   Kanadan  mahdollisten olympiavoittojen  tuomassa julkisuudessa.  Jos  kisoissa menee hyvin,  pääministeri  voi  määrätä  vaikkapa  vaalit  loppukevääksi,  arvelevat paikalliset poliittiset toimittajat.    Silloin, jos  kaikki menee nappiin,  Kanadaan voi  syntyä   konservatiivinen  enemmistö.   Silloin  sisäpolitiikan painopisteet  voivat  muuttua rajustikin.    Eli  jos  kohdalleen sattuu,  talvikisoissa  voi  oheistuotteena  ratketa paljon muutakin  kuin  urheilumainetta.

Konservatiivien ohella kaksi muuta pääpuoluetta ovat liberaalit  ja  demarit (New Democrats).  Liberaalit valitsivat  pari vuotta sitten  vähän vahingossa  julkisuuskyvyttömän puheenjohtajan (Stéphane  Dion),  hänet vaihdettiin  (Michael  Ignatieff), mutta  tulos ei ole ollut vakuuttava.   Kanadan enemmistövaalijärjestelmän takia  demarien mahdollisuudet liittovaltion hallituksen muodostamiseen ovat vähäiset.

Kun Harper  yritti vuosi sitten ajaa  muut puolueet konkurssiin, esittämällä valtion puoluetuen lopettamista, demarit ja liberaalit sopivat kokoomushallituksesta, mutta hanke kaatui mm siihen, että  pääministeri lomautututti parlamentin.  Enemmistövaalimaassa  kokoomushallitus herätti myös aitoa kauhistusta ajatuksenakin.  Mutta silloin Harperin tulevaisuus oli todella vaarassa.  Hän meni hattu kourassa kenraalikuvernöörin puheille.  Viimeisimpään lomaututtamiseen  oli kuulema jo riittänyt  pelkkä  puhelinsoitto.

Voit tilata tämän artikkelin kommentit RSS 2.0 -syötteenä. Voit kirjoittaa kommentteja tai lähettää paluuviitteen omalta sivustoltasi.